Pienen kesälomareissun jälkimainingeissa on ihanaa palata vielä hetkeksi lomatunnelmiin ja arkistoida muutama herkullinen ruokakokemus tänne blogiinkin. Eli kuten arvata saattaa, parin päivän Tallinnan reissulla pääroolia näytteli hyvä ruoka ja juoma. Ja Tallinnassahan kivoja ravintoloita riittää ja vielä kohtuulliseen hintaan, joten makumatkailu lineekin enemmän sääntö kuin poikkeus. Muutama kiva ravintola tuli testattua, mutta monta jäi vielä seuraavaan kertaan.
Mutta nyt asiaan. Vanhassakaupungissa kiertelyn lomassa oli mukavaa istahtaa hetkeksi herättelemään ruokahalua ja siihen tarkoitukseen Vanhankaupungin keskipisteessä sijaitseva vanha tuttu Olde Hansa (Vana Turg 1) soveltuikin oikein hyvin. Ravintolassa on tullut syötyä useampaan otteeseen, joten tällä kertaa tyydyimme ottamaan oluiden kyytipoikana kuivahirvenlihaa yrttien kera, joka olikin kivan rapsakkaa napsittavaa vaalean kanelioluen ja tumman hunajaoluen rinnalla.
Olde Hansan keskiaikaisesta tunnelmasta siirryimme kadun toisella puolella sijaitsevaan Ravintola Clazziin (Vana Turg 2). Ravintolan terassi vaikutti erittäin viihtyisältä ja bongattuamme tyhjän pöydän päätimme jäädä syömään ulos. Koska ilta alkoi jo hieman viilentyä, tuolien selkänojille oli nostettu mukavan pehmoiset viltit, joihin oli ihanaa kääriytyä illan edetessä.
Monipuolisella ruokalistalla oli useampikin houkutteleva annos mutta huolellisen pohdinnan jälkeen lautaselle valikoitui alkupalaksi bruschettaa tomaatti-paprikatahnalla, grillatulla artisokalla ja ilmakuivatulla kinkulla. Alkupala oli hyvä ja hintansa väärti. Pääruoaksi otimme molemmat erilaiset annokset, silläkin uhalla, että annoskateus saattaisi iskeä. Toinen annos oli uunissa paistettu ankka-confit punajuurikastikkeella omenan ja punakaalin kera. Annoksesta löytyi myös lootuksen juurta ja muskottipähkinällä maustettua perunamuusia. Ja herkullistahan se oli, niin ainakin pöydän toisella puolella annettiin ymmärtää. Oma annokseni, Clazzin suosikiksi mainostettu, Mustan Anguksen - ulkofilee ei sekään ollut pettymys. Pihvin päällä oli kunnon nokare pippuri-valkosipulivoita ja emmental-juustossa paistettu perunakakku kruunasi annoksen. Yksinkertainen salaatti toi annokseen vielä ripauksen raikkautta.
Herkullisten ruokien jälkeen olikin aika siirtyä tyytyväisenä terassilta sisätiloihin, jossa kuuntelimme hyvää Jazz-musiikkia livenä punaviiniä nauttien. Mukava päätös mukavalle päivälle!
Seuraavana päivänä kävimme tutustumassa Kalamajan-alueeseen ja kävelyn uuvuttamina oli ihanaa piipahtaa vanhaan tehdasrakennukseen avattuun (ja paljon kehuttuun) F-Hoone kahvilaan (Telliskivi 60a). Kahvilasta olisi saanut herkulliselta vaikuttavaa lounasta mutta tällä kertaa nautimme pelkät kahvit Kalamajaa fiilistellen. Kalamajan-alueeseen kannattaa ehdottomasti tutustua, hyvät kengät vain jalkaan, koska kilometrejä kertyy huomaamatta. Talot ovat vanhoja ja rosoisia mutta niin kauniita.
Alkuillasta Kalamajan ja rentouttavan kylpyläkäynnin jälkeen oli päästävä taas liikkeelle. Suuntasimme African Kitcheniin (Uus 32/34), josta olin kuullut kehuja ennestään. Ravintola oli sisustettu viihtyisästi ja paikka oli erityisen tunnelmallinen. Nautimme lasilliset ravintolan kattoterassilla, minne oli löytänyt tiensä myös moni muu tänä kauniina kesäiltana. Rento paikka, jonka ruokalista olisi sekin ollut kokeilemisen arvoinen.
Ja sitten reissun toisen päivän päivällisen kimppuun. Ravintolaksi valikoitui Vanhassakaupungissa sijaitseva Italialainen La Bottega. Paikka oli erittäin kaunis. Menimme syömään sisälle, jonne mahtui hyvin terassin ollessa aivan täysi. Alkupaloiksi otimme bruschettaa tomaattisalsalla ja sienillä sekä katkaravunpyrstöjä mausteisessa tomaattikastikkeessa kera focassian. Hyvin maistui. Pääruoaksi ruokalistalta olisi löytynyt myös vaikka mitä ihanaa, mutta yksimielisinä päädyimme samaan annokseen - Haudutettuun vasikanposkeen ja herkkutattipolentaan. Alkuvuodesta Farangissa syöty pitkään haudutettu vasikanposki oli niin järisyttävän hyvää, että tällä kertaa ruoan valinta oli ennätysnopeaa. Vasikanposkea ei vain voi jättää maistamatta. Ja hyvä valinta se olikin, niin mureaa ja pehmeää, niin herkullista. Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti